Saturday, 23 July 2016

How to cope with bad days

(English below)


Minulla oli eilen huono päivä. Eikä mitenkään sellainen "vähän ärsyttävä" päivä, vaan oikeasti päivä, jolloin kaikki tuntuu synkältä ja vaikealta. Tunsin olevani tyhmä, kykenemätön työhöni, huono ystävä, huono vaimo, ruma, sairaalloisen lihava ja kaikin puolin hirvittävä ihminen sekä ulkoisesti että sisäisesti. 

Tässä vaiheessa mietitte ehkä, miksi kirjoitan blogipostausta noin ankeasta päivästä. Siksi, että saan toistuvasti ihmisiltä (naisilta) viestejä, että voi kunpa olisin yhtä itsevarma kuin sinä. Siksi, että sosiaalinen media houkuttelee meidät näyttämään vain ne elämän kohokohdat, eikä huonoista päivistä puhuta. 

Kukaan ei puhu niistä päivistä, kun itketään räkä poskella sikiöasennossa lattialla, koska MIKÄÄN ei tunnu onnistuvan. Ja minusta niistä pitäisi puhua.





On totta, että olen itsevarma, ainakin ulkonäköni suhteen. Suurimman osan ajasta. Se ei tarkoita, että elämäni olisi täydellistä, enkä koskaan vaipuisi synkkyyteen ja epävarmuuteen. On OK, että olotila ei ole aina OK. Se on inhimillistä ja osa arkea. Toki eri ihmiset reagoivat negatiivisiin tunteisiin eri tavoin. Minä olen herkkä tunneihminen, joka kärsii paniikkihäiriöstä ja ahdistuneisuudesta. Minulle itkeminen on luonteva tapa käsitellä ikäviä asioita, vaikka se ei olekaan kovin kätevää jos sattuu olemaan esimerkiksi julkisella paikalla. Ihmisistä, jotka itkevät korkeintaan hautajaisissa, vollotustaipumukseni tuntuu oudolta, ärsyttävältä ja ehkä hieman pelottavalta. Olen kuitenkin huomannut, että jos väkisin pidättelen itkua, olotilani vain pahenee. Mieheni taas on sitä tyyppiä, joka huonolla tuulella ollessaan mielellään vetäytyy ylhäiseen yksinäisyyteen ja on hiljaa.

Kaikilla meillä on omat tapamme käsitellä huonoja päiviä, mutta joskus se vaatii vähän harjoitusta. Tässä muutamia konsteja, jotka ovat toimineet omalla kohdallani - kaikille niistä ei ehkä ole apua, mutta toivon, että edes joitakin auttaa jo se, että joku avaa keskustelun tästä aiheesta. 

(HUOM! Minulla ei ole minkäänlaista psykologian alan koulutusta, vaan kaikki nämä "vinkit" ovat omakohtaiseen kokemukseeni perustuvia kotikonsteja. Jos koet kärsivästi masennuksesta tai ahdistuksesta, käännythän ammattilaislähteiden puoleen.)


1. Älä vähättele tai patoa tunteitasi. Jos jokin asia tuntuu pahalta, parasta on myöntää se itselleen ja hyväksyä, että minusta nyt vain tuntuu tältä. Joskus auttaa sekin, että sanoo asian ääneen: "minusta tuntuu..". Tämä on mielestäni hyödyllistä varsinkin, jos kyseessä on tunne jonka myöntäminen vähän hävettää, kuten kateus. Vasta kun olet tunnistanut ikävän tunteen, voit ruveta miettimään miksi sinusta oikein tuntuu siltä.

2. Älä anna muiden syyllistää sinua siitä, että sinulla on paha olo. Aina löytyy joku, joka kokee negatiivisten tunteiden näyttämisen kiusalliseksi ja sanoo, että "älä nyt tee asiasta numeroa" tai "älä nyt viitsi synkistellä". Erään menneiden vuosien Putous-hahmon sanoin, sinulla on oikeus omiin tunteisiisi! Toki jos sinulla on negatiivisuuden hetkinä tapana puhua ohi suusi niin että pahoitat jonkun muun mielen, kannattaa ehkä kuitenkin pitää jonkinlainen suodatin käytössä. Nimimerkillä kokemusta on.



3. Jos itkettää, itke. Tämä on tietysti yksilökohtaista ja kaikkia ei edes itketä, mutta joskus pieni itku auttaa todella paljon. Yleensä silloin kun on fyysisesti todella paha olo, se helpottaa vasta kun on oksentanut. Minulle itkulla on sama funktio henkisen pahan olon suhteen.

4. Keksi jotain tekemistä. Mielellään jotain sellaista, joka ei liity mitenkään niihin asioihin, jotka painavat mieltäsi. Lue jotain hömppäkirjaa, siivoa, soita jotain instrumenttia, katso YouTubesta kissavideoita, lähde lenkille. Mitä vain, mikä rauhoittaa mieltä ja saa ajatukset positiivisemmille urille. 

5. Soita äidille. Tai isälle, tai siskolle, tai poikaystävälle, tai kaverille, tai vaikka naapurin mummolle. Meillä kaikilla on todennäköisesti elämässämme ainakin yksi ihminen, jolle voi puhua ihan mistä tahansa. Ja yleensä kun saa vuodattaa murheet ääneen jollekin muulle, siinä sivussa huomaa, että eiväthän ne olletkaan mitään maailman suurimpia ongelmia. 

6. Älä morkkistele. Minulla on taipumus tuntea syyllisyyttä, jos olen surrut vaikkapa sitä, että olen etääntynyt jostain ystävästäni, tai työ tuntuu hankalalta tai rankalta, samalla kun maailmalla tapahtuu "oikeasti" pahoja asioita koko ajan. On hyvä pitää asiat perspektiivissä, mutta on myös inhimillistä surra sellaisia asioita, jotka koskettavat henkilökohtaista elämääsi. 




7. Jos olet jatkuvasti allapäin ja arki tuntuu hankalalta, hanki apua. Vaikka huonot päivät ovat täysin normaaleja, jatkuva, jokapäiväiseen elämään vaikuttava murehtiminen voi olla merkki siitä, että tarvitset ammattilaisen apua. Mielenterveysongelmat ovat tänä päivänä todella yleisiä kaikissa ikäluokissa, eikä niissä ole mitään hävettävää. Jatkuvaan murehtimiseen ja ahdistukseen voi löytyä suuri apu terapiasta tai lääkityksestä. Terveisin nimimerkki molempia kokeillut. 


Siinä meikäläisen vinkit huonojen päivien selättämiseen. Toivottavasti näistä oli apua jollekin. Kommenteissa saa myös jakaa omia vinkkejään ja kokemuksiaan, jos siltä tuntuu. :)

Leppoisaa viikonloppua kaikille!




In English: I had a bad day yesterday. And I don't mean like one of those slightly annoying days - I mean one of those "lying on the floor crying because NOTHING is working out" days. I felt like I was stupid, incompetent, a bad friend, a bad spouse, ugly and disgustingly fat. Just a horrible, horrible human being.

So, why am I telling you this? Because I constantly get messages and comments from women saying "I wish I had your confidence". Because social media encourages us to show off the perfect moments, but hide the not-so-glorious ones. And I think it's time to talk about those bad days.

Yes, I am fairly confident these days, at least when it comes to my looks. But I'm not perfect, and sometimes I feel really, really insecure. And that's normal! It's OK not to be OK all the time. But I know from experience that sometimes it's hard to deal with those negative thoughts and feelings, so I thought I would tell you guys what kind of things I've found helpful when having a bad day. 

(Please note that I'm NOT an expert in psychology, and if you feel like you're experiencing depression, anxiety or other mental health issues you should seek professional guidance. These are just little DIY tricks I have personally found useful.)


1. Don't downplay or bottle up your feelings. If something makes you feel bad, the best thing is often to acknowledge that to yourself. It might be helpful to even say it out loud ("I feel..."). I've found this helpful especially if it's a feeling I'm ashamed of, such as jealousy or envy. After you admit to yourself that this is how you're feeling at the moment, you can start working on WHY you're feeling that way.

2. Don't let other people make you feel guilty for having a bad day. Some people aren't comfortable with others expressing their (negative) feelings, and they might say something like "don't be so gloomy" or "why do you have to make a big deal out of it". Remember that you have a right to have feelings. Although if you have a tendency to say mean things to others when you're feeling down, you might want to try keep those to yourself (or avoid people who you know will be insulted easily).

3. If you feel like crying, cry. I'm a big crier - I've always been very sensitive and suffering from anxiety and panic attacks doesn't really help that. But I've found that for me, sometimes crying is the only thing that makes me feel better. It's kind of like throwing up when you feel very ill. After a bit of a cry, I feel a lot more calm. Of course, this one is not helpful to everyone, since not everyone cries. My husband for example prefers to be alone and in silence when he's having a bad day. You just have to find out what works for you. 

4. Try to think of something to do. Read a nice book, watch cat videos on YouTube, go for a walk, clean the house - anything that gets your mind off negative things. 

5. Call your mom. Or dad, or sister, or brother, or wife, or boyfriend, or best friend. We all have someone in our lives that we can talk to about anything, no matter how silly it feels. And sometimes it just helps to hear yourself say out loud the things that have been bugging you.

6. Don't feel bad about feeling bad. I tend to feel guilty about crying over a falling out with a friend or trouble at work, when truly horrible tragedies happen all over the world at the same time. Of course it's good to keep things in perspective, but it's also completely natural to feel sadness over the things that happen in your personal life.

7. If you feel down all the time and it's making your everyday life difficult, please seek help. We all have bad days, but if you're constantly worrying about everything it might be that you're suffering from depression or anxiety. Mental health issues are extremely common in all age groups these days, and there is absolutely no shame in seeking out help. As a person who has found both therapy and medication for anxiety very helpful, I highly recommend seeing a professional and discussing your options.


So, there are my tips for coping with bad days. I hope at least some of you found this helpful! If you have any tips of your own, feel free to share in the comments. 

Have a lovely weekend, all! 

6 comments:

  1. Tunnustan, mullakin oli eilen huono päivä. Oon nukkunut koko viikon huonosti, sitten märmättäny T:lle sen töistä ja ehkä myös räyhännyt rempan etenemisestä, purin pahaa mieltäni ystävälleni, joka totes,et tää on vaan huono päivä..Sitten koin huonoo fiilistä omasta käytöksestä, kun en välttämättä osaa ilmaista itseeni aina niin nätisti ja ystävällisesti. Töissä oon onneks osannut olla nätisti.. Aina ei vaan jaksais olla niin hymytyttö, jos tekis vaan mieli kiljua yksin nurkassa :( Mut joo, tänään on jo parempi päivä! :D

    Ihanaa viikonloppua! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voin samaistua tuohon fiilikseen, että oma käytös huonona päivänä hävettää. Onneksi läheiset yleensä ymmärtävät, koska kaikillahan niitä päiviä on. :) Kiva kuulla, että sulla on jo parempi fiilis! Niin minullakin. :)

      Delete
  2. Tärkeää asiaa ja hyvä kun nostit sen esille! Itse olen myös herkkä itkijätyyppi ja minulla saattaakin tulla itku muiden mielestä "pikkujutusta". Usein itkeminen kuitenkin helpottaa ja sen jälkeen pystyn käsittelemään asiaa rationaalisemmin. Ja joskus on kyllä hävettänyt itkeä julkisella paikalla, mutta mitä väliä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, että melko moni joko itkee itsekin helposti tai tuntee jonkun, joka tekee niin. Sikäli sitä ei ehkä julkisilla paikoillakaan tarvitsisi hävetä. :)

      Delete
  3. Tuohon listaan voisi vielä lisätä yhden tärkeän vinkin: kun maailmasi jälleen kirkastuu, soita sille äidille / sisarelle / ystävälle jne. ja kerro, että nyt menee taas hyvin ja kiitos kun jaksoit taas kuunnella.

    ReplyDelete

Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita! Your comments are appreciated! <3