My life, my body

(English below)

Viime aikoina sekä kotimaisessa että kansainvälisessä mediassa on puhuttu paljon vartaloista ja siitä, millainen vartalo on hyväksyttävä, terve tai normaali. (Korjaus - siitä, millainen naisen vartalo on hyväksyttävä, terve tai normaali. Jostain syystä miehen hyväksyttävyys ei edelleenkään perustu ulkonäköön samalla tavalla, kuin naisen.) En nyt lähde kommentoimaan erillisiä "kohuja" sen kummemmin, koska moni muu bloggaaja on jo tehnyt sen paljon paremmin, kuin minä ikinä osaisin.

Halusin kuitenkin ilmaista ihmetykseni sen suhteen, miten ihmiset jaksavat suuttua muiden vartaloista. Miten jostain niin henkilökohtaisesta kuin oma kroppa on tullut julkisesti arvioitava ja tuomittava asia? Miten se on keneltäkään muulta pois, jos joku näyttelijä ottaa rintaimplantit? Tai poistattaa ne? Miten "liian lihava" tai "liian laiha" yksilö voi pelkällä olemassaolollaan loukata jotain muuta ihmistä?





Tarkastelin tänään omaa alastonta vartaloani peilin edessä. Päätin kerrankin ohittaa ensimmäisenä mieleen tulevan "tämä vartalo on lihava" ajatuksen ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Arpiin, pisamiin, kurveihin ja kaarteisiin. Kalpean ihon alla kuultaviin verisuoniin.





Minä olen elänyt vartaloni kanssa 27 vuotta, ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, pidän siitä, että elämäni eri vaiheet ovat näkyneet - ja näkyvät edelleen - kropassani. Vartaloni on välillä ollut pienempi ja välillä suurempi. Toisinaan se on ollut vahvempi, toisinaan heikompi. Olen vihannut sitä intohimoisesti ja rakastanut sitä palavasti. Vartaloni on selvinnyt monista haasteista, vaikkakin usein vähän mustelmilla. Se on osa minun tarinaani.




Kaikki eivät pidä minun vartalostani. Joitakin se ehkä inhottaa, ärsyttää tai säälittää. Ihmiset, jotka eivät tunne minua, saattavat vartaloni koon perusteella luulla, että en pidä huolta itsestäni tai välitä itsestäni. Se ei pidä paikkaansa, mutta minkäs teet?





Pointtini on tiivistettynä tämä: kaikilla meillä on oikeus päättää omasta kropastamme. Meillä on oikeus halutessamme muokata vartaloitamme, tai olla muokkaamatta niitä. Muilla ihmisillä tulee aina olemaan mielipiteitä asiasta, mutta loppupeleissä vain yhden ihmisen mielipiteellä on väliä.


Minun elämäni, minun vartaloni.


In English: Recently, there has been a lot of discussion in the media regarding bodies - mainly, what kind of bodies are acceptable, healthy or "normal". (Well, what kind of women's bodies are acceptable. For some reason, men's bodies are seldom the topic of such discussions.)

I'm not going to go into detail about these discussions, because so many other bloggers have already done so, and they've done it better than I ever could. However, I have to wonder how some people can become so hateful towards others just because of the way they look like. What does it matter if a celebrity changes their appearance? How can people be insulted by the mere existence of those who are "too thin" or "too fat"?

Today, I stood in front of the mirror naked and really looked at my body. I tried to get past the initial "my body is fat"  observation and pay attention to the details. My scars, my freckles, my curves, my pale skin. I have had this body for 27 years and I can see my life story when I look at it. And you know, I kind of like it.

I know some people are repulsed or annoyed by my body. I know some people judge me by my appearance and think I don't take care of myself. It's not true, but what can I do? Other people are always going to have opinions about the way I look. But at the end of the day, my own opinion is the only one that matters.

We all have a right to change our bodies if we want to. And we all have a right to be happy as we are and not change them.

My life. My body.

Comments

  1. How true Hanna. You are a beautiful woman inside and out.

    ReplyDelete
  2. Asiatekstiä!
    Ihailen sua suorastaan, kun olet noin sinut itsesi kanssa ja se myös näkyy tälle puolelle ruutua :)
    Minäkin jonain päivänä ! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos. :) On minullakin välillä huonoja kausia, mutta yritän nykyään olla murehtimatta ulkonäköäni. Elämässä on niin paljon muutakin!

      Delete
  3. Kyllä, niin kauan hyvä,kun on tyytyväinen itseensä :) Aivan sama mitä muut sanovat. Kilojen vähyyvhän ei tuo automaattisesti onnea, se on se sisäinen rauha, joka saa ihmisen hehkumaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, vaikka välillä sitä on nykymaailmassa vaikea muistaa. :)

      Delete
  4. Uskomatonta lukea tätä tekstiä. Luin sen kahteen kertaan! :D Ihailen niin sun asennetta. Kumpa minäkin joku päivä pystyisin samaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi miten ihana kommentti, tämä kyllä lämmitti mieltä! <3 :) Varmasti sinäkin pystyt saavuttamaan positiivisemman asenteen, jos tahtoa ja kärsivällisyyttä löytyy! Ja kuten ylempänä mainitsin, kyllähän minullakin on niitä huonoja päiviä, jolloin negatiivisuutta on vaikea paeta. Se on ihan inhimillistä, mutta kyllä niistä heikommista hetkistä aina lähdetään taas uuteen nousuun. :)

      Delete
  5. Great post Hanna!

    "For some reason, men's bodies are seldom the topic of such discussions." SO TRUE! xx

    ReplyDelete
    Replies
    1. It is SO true! I actually once looked up the definition of "plus-size" on the Oxford Dictionaries website, and it was “(Of a woman or women’s clothing) of a larger size than normal; outsize”. Of a WOMAN. Apparently, there are no "plus-size men"; they're just called "men".

      Delete
  6. You are you and you are lovely!!! If someone feel repulsed by your body they should be told to take a long and good look at themselves. They are 100% certainly not as perfect as they want people to think they are. You are beautiful!!! :) xx

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thanks for your kind words Mookie, I really appreciate it. :) xx

      Delete

Post a Comment

Your comments are appreciated! <3

Popular Posts