Thursday, 20 November 2014

Kg

(Due to time constraints, this post about weight and body image was written only in Finnish. I might do a separate English version later.)

Miten yksi numero voikaan pilata päivän?

Olen tällä hetkellä todella onnellinen. Minulla on ihana mies, kiva koti ja aktiivinen sosiaalinen elämä. Ensi vuoden alusta saan tehdä kokopäiväisesti tutkimusta, unelmieni työtä. Silti itkin äsken.

Miksi? Koska vaaka näytti taas yhtä numeroa isompaa lukua.




Pyrin yleensä pitämään tämän blogin tyylipainotteisena, mutta nyt tulee hieman "syvempää" settiä. Saa lukee, mut ei oo pakko hei.

Painoni on aina ahdistanut minua todella paljon, vaikka olen välillä yrittänyt uskotella itselleni, että ei se ahdista. Ja puhun nyt nimenomaan painosta, en vartalostani.

Totuus on nimittäin se, että minä pidän vartalostani. Ihan oikeasti. Voin katsoa itseäni peilistä ilman vaatteita, ja olla rehellisesti sitä mieltä, että onpas siinä kuuma pakkaus. Vasta vaa'alla itsetuntoni musertuu.

En oikeastaan haluaisi näyttää erilaiselta, haluaisin vain olla kevyempi.

Mikä tekee numeroista niin tärkeitä?




Kaikki numerot eivät ole pahoja. Vyötärönympärykseni on sentin pienempi, kuin kesällä. Rinnan- ja lantionympärykset ovat pysyneet täsmälleen samana. Niiden keskinäinen suhde muodostaa mukavan tiimalasin; olen rinnan kohdalta suunnilleen yhtä leveä, kuin lantion kohdalta, mutta vyötärö on huomattavasti kapeampi. Jostain syystä vaa'alle ilmestyvä numero kuitenkin mitätöi nämä mukavammat numerot.



(Maaliskuu 2013: Olen tässä kuvassa painavimmillani)



Olen tällä hetkellä (omalla mittapuullani) melko hyvässä kunnossa. En hengästy yhtä helposti kuin aiemmin, jaksan jopa juosta ja punnertaa. Harrastan päivittäin hyötyliikuntaa, muuta liikuntaa kiireestä riippuen 1-3 kertaa viikossa. Se ei ole hirveän paljon, mutta parempi kuin ei mitään. Syömisessä olisi parantamisen varaa (vähemmän sokeria ja enemmän kasviksia). Olen perusterve, ja viimeisimmässä terveystarkastuksessani hoitaja kuvaili veriarvojani täydellisiksi. 

Vaa'alla käytyäni koen kuitenkin olevani sairas, huono, epäonnistunut.




Olen ollut huomattavasti tyytyväisempi olotilaani silloin, kun olen seurannut kroppani tilannetta mittanauhan ja joustamattomien vaatteiden avulla. Jostain syystä minusta kuitenkin tuntuu, että punnitseminen on se "ainoa oikea" tapa. Ehkä se johtuu osittain ympäröivästä kulttuurista; ajatusta "normaalipainosta" ja siihen pyrkimisestä on kuitenkin iskostettu kallooni päiväkoti-ikäisestä saakka.





Minulla on siis "paino-ongelma", monellakin eri tasolla. Mitä asialle voisi tehdä? Iän myötä olen oppinut, että ahdistavien asioiden suhteen on parasta pysyä realistisena ja yrittää etsiä se kuuluisa kultainen keskitie. 

Paino vaikuttaa terveyteen, joten sitä on syytä pitää silmällä. Veriarvoni saattavat olla nyt täydelliset, mutta haluan, että ne ovat sitä myös 20 vuoden kuluttua. 

Tulen kuitenkin todennäköisesti aina olemaan niitä ihmisiä, jotka painavat enemmän, kuin miltä näyttävät. Olen 180 senttiä pitkä, harteikas, iso nainen. En voi koskaan täysin verrata itseäni 160-senttisiin, siroihin ikätovereihini. 

Tietyn numeron sijaan on ehkä parasta pyrkiä jatkuvasti tavoittelemaan niitä kahta äärimmäisen tärkeää asiaa: terveyttä ja onnellisuutta. Ja yritää olla tekemättä numeroista liian suurta numeroa.

Millaisia ajatuksia oma painonne herättää teissä?

13 comments:

  1. Voi Hanna <3 Tuttuja tunteita! Kun itse itsensä pystyisi kyllä hyväksymään isonakin, ulkonäöllisesti, mutta kilojen perusteella terveys on pahasti uhattuna, niin asialle on pakko ainakin yrittää tehdä jotain. :/ Helppo samaistua tunteisiisi siis.
    Ja tää on niin hassu juttu, kun mun mielestä esim. sinä näytät tosi kauniilta tuollaisena, enkä usko että kilomääräkään kauhistuttaisi! Muut näkevät toiset usein armollisemmin kuin he itse.

    Tässä nyt ensimmäisenä mieleen tulleita ajatuksia täältä muuttolaatikoiden keskeltä. On vähän kiire siis... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä totta, että itselleen asettaa huomattavasti armottomampia kriteerejä, kuin muille. :) Ja itse olen tosiaan vielä niitä, joita aina luullaan kevyemmiksi. Se on varmaan tämä pituus, pitkään varteen kun "mahtuu" enemmän kiloja. Mutta jos ihan BMI:tä katsotaan, kyllä mä saisin ihan mukavan määrän kiloja pudottaa, ennen kuin olisin siellä "normaalin" kategoriassa...

      Kiitos kommentista ja tsemppiä muuttoon! <3

      Delete
  2. Hannuli ihanuus! <3 Nyt pois sieltä vaa`alta ja sassiin ja sinne peiliin eteen alasti! Paino heittelee, mutta pääasia kuitenkin, että oot terve. Ja oot upeen näkönen nainen enkä sano tätä vain lämpimikseni :-) Joka tapauksessa ymmärrän tuon tunteen ja olen kokenut saman itsekin: vituttaa suoraan sanoen välillä vietävästi, mutta siitä taas noustaan. Vaikka olen itse syksyn aikana saanut painostani yli 15 kiloa veke, niin mulla sieltä peilistä tuijottaa edelleen se +15 kiloa eli ei millonkaan oo näköjään hyvin :-D Tervettä ja ihanaa päivää sinne ja bloggaillaan ;-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ite oot ihana. :) Kyllähän se heittelee juu, ja itsellä tosiaan vyötärönympärys on kuitenkin pienenemään päin, eli en nyt sikäli ole ihan paniikissa vielä. Mutta kyllä se vaan ottaa päähän, kun on liikkunut paljon ja yrittänyt syödä terveellisesti ja silti kilomäärä pysyy samana tai peräti nousee! Siitä tulee helposti obsessio. Olet kuitenkin oikeassa; aina niistä synkistä hetkistä taas noustaan.

      Kivaa päivää sinnekin!

      Delete
  3. Pois nainen vaa`alta ja sieltä BMI laskurilta! Lihas painaa enemmän kuin läski, joten monella ihmisellä nousee paino lihaskuntotreenin aloittamisen jälkeen. Ja monella todella hyvässä tikissä olevalla naisella on BMI "ylipainoinen", mutta juurikin siitä syystä, että kroppa on viimeisen päälle lihasta, joka taasen painaa :) Joten unohda kaikki numerot ja keskity siihen, mitä peilistä näkyy! Upea ihana sinä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. PT:ksi opiskeleva kaverini sanoi Facebookissa samaa, että lihaskuntotreenin aloittamisen jälkeen paino voi nousta senkin takia, että lihaksiin kertyy nestettä/lihasturvotusta (mutta että 2-4 kk jälkeen pitäisi tasoittua). Mielenkiintoista tietoa kyllä. :) Ja ihan hyvä pointti sekin, että BMI ei välttämättä ole se paras mittari... sitä vaan korostetaan terveydenhuollossa niin paljon, että niitä numeroita on helppo jäädä vatvomaan, varsinkin kun on muutenkin taipumusta vatvoa näitä asioita.

      Kiitos ihanasta kommentista! <3

      Delete
  4. Juurikin saman suuntaiset ajatukset täälläkin. Paitsi että inhoan peilikuvaani. :D Onneksi on sisko, joka pakottaa silti uimahalliin, inhosin sitten uikkariminääni tai en! En ole mittaillut vyötärönympäryksiä tai mitään muutakaan, ainoastaan vaa'alla olen seurannut muutosta. Ehkä se ei ole hyvä tapa kuitenkaan.... Tällaiset postaukset kyllä laittavat pohtimaan sitä omaakin napaa. Kiitos!

    Tsemppiä Hanna, näytät hyvältä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Kati! Se on hyvä, että on läheisiä, jotka vähän potkivat meitä pois sieltä omalta mukavuusalueelta. ;) ja kannattaa kyllä seurata omaa kroppaa ja sen hyvinvointia muutenkin, kuin vaa'an avulla...esim. kireät housut eivät valehtele. :D p.s. Älä inhoa peilikuvaasi. Olet kaunis nainen. :)

      Delete
  5. Paino on vain numeroita, kuten ikäkin ;)
    Jos vaan viihdyt vartalossasi ja olet tyytyväinen, eikös se ole pääasia? :)

    Itse olen aina ollut pienikokoinen, siro, hoikka ja miljoona muuta samaa tarkoittavaa sanaa. Siltikään en ole tyytyväinen itseeni, tai siihen mitä peilistä näkyy. Se onkin muun pään sisällä se juttu, pitäisi saada mieli ja järki tajuamaan että olenkin aika kiva pakkaus.
    Ja kyllä ne lukemat vaa`alla välillä muakin mietityttää, vähemmän kuitenkin kuin peilikuva.

    Joku järki tässäki kommentissa.. :D
    Mutta kiva blogi sulla ja iiisoo hatunnosto siitä, että tykkäät siitä miltä näytät! Mäkin jonain päivänä pystyn samaan :) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi, Jenni! Niinhän sitä luulisi, että jos kuitenkin pitää ulkonäöstään, niillä numeroilla ei pitäisi olla merkitystä... ihmisen mieli on vaan niin kummallinen. :) Mutta kun tiedostaa, että ongelma on tosiaan enimmäkseen siellä korvien välissä, on jo voiton puolella. ;)

      Delete
  6. Hanna, I feel your pain. My scales showed a number 10kg heavier than this time last year and I can't help but feel crushed. I eat well, I exercise, (I could do more) but its a higher number than I am trained to think it should be. We teach little girls this so early in life that even with loving yourself, you can't help but feel a failure if the scales say the wrong thing.
    We know it doesn't matter, and yet it does.
    Keep on. You are beautiful and a lady whose blog I love to read (Even if I have to used google translate HEEHEE)
    Much love.
    XOXOX

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you for your lovely words, Yvonne! Reading your comment really made me smile. :) I'm glad you're enjoying the blog. Thankfully I usually translate my posts so you don't have to rely on Google Translate only! ;) xx

      Delete

Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita! Your comments are appreciated! <3